torstai 26. syyskuuta 2019

Valokuvausprojekti - Siskon raskauskuvat


Isosiskoni odottaa esikoistaan ja hän halusi ikuistaa viimeisillään olevan raskautensa kuviin tulevan lapsen isän kanssa. Siskoni pyysi minua kuvaajaksi ja suostuin ilomielin, sillä haluan saada lisää kokemusta ihmiskuvauksesta. Alunperin oli tarkoitus lainata koululta kameraa, mutta päädyin lopulta kuvaamaan omalla kamerallani, joka on Canonin eos 550D ja linssinä toimi koko kuvauksen ajan 50mm 1.8. Kamerani suoriutui tästä kuvausprojektista yllättävän hyvin. Ajattelin myös, että tutulla kameralla ei tulisi ainakaan paniikkia kesken kaiken, sillä olen opetellut oman kameran käyttöä jo monet vuodet.
Toteutimme kuvaukset tiistaina 17. syyskuuta. Sää oli pilvinen ja tuulinen, mutta välillä aurinkokin näyttäytyi meille. Sade ei onneksemme päässyt yllättämään. Sää osottautui jopa ihan hyväksi, sillä liiallinen auringonpaiste olisi ollut kuvauksen kannalta haastava. Sovimme, että siskoni etsii miehensä kanssa muutaman hyvän kuvauspaikan, sillä en itse tunne Turkua lähes lainkaan. Kuvauspaikaksi valikoitui lopulta Naantali ja Turun Ruissalo. 
Siskoni toiveena oli rentous, luonnollisuus, huolettomuus ja ajattomuus kuvissa. Hän halusi myös enemmän tunnelma/tilannekuvia kuin liiallisia poseerauskuvia. Asuksi siskoni valitsi vaalean mekon ja miehelleen valkoisen kauluspaidan. Mielestäni asut menivät hyvin yhteen toistensa kanssa.  

Alla inspiraatiokuvia pinterestistä. 






Ensimmäiset kuvat otimme Naantalissa kuparivuoren uimarannalla kallion päällä. Kallio- ja metsämaisema sopivat omasta mielestä todella hyvin siskoni haluttuun teemaan. Kuvista tuli luonnollisia ja maanläheisiä.



Siirryimme seuraavaksi Ruissaloon. 
Puiden alla kuvatut otokset onnistuivat yllättävän kivasti ! Aurinko osuu nätisti puiden lehtiin ja tunnelma on todella kesäinen. Jälkeenpäin katsottuna menisin vielä kauemmas, jotta puut näkyisivät saman verran molemmin puolin.



Metsässä hankaluuksia tuotti varjot ja kirkas auringonvalo, joka pilkotti puiden läpi. Silmillä katsottuna metsä näytti kauniilta, mutta kuvan otettuani kontrasti varjojen ja auringon välillä oli liian suuri. Tässä kohtaa iski pieni paniikki, mutta pyysin siskoani siirtymään kohtaan, missä varjot eivät olleet niin kovia ja niin saimme otettua kuvan, jossa hän pitää käsiään vastan päällä. Kuvassa säädin aukkoa mahdollisimman pieneksi, jotta siskoni erottuu tarkasti taustasta.



 Rantakuvassa aurinko paistoi viistosti siskoni ja hänen miehensä selän takaata, joka luonnollisesti tuotti aluksi ongelmia kameran kanssa. Vastavalon kanssa pitää olla tarkkana, koska auringon paistaessa takaata kuvattava kohde jää helposti tummaksi. Itse säädin asetuksia niin kauan että olin tyytyväinen lopputulokseen.  


Siskoni ei halunnut kuviin radikaalia jälkimuokkausta, vaan lähinnä lisätä valoa ja kontrastia kuviin. Joitain kuvia hän halusi myös mustavalkoisena. Siskoni oli kaikin puolin tyytyväinen lopputulokseen! Sovimme myös alustavasti, että menisimme myöhemmin kuvaamaan niittypellolle, koska tällä reissulla emme ehtineet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti